Erilaisia ruokavalintoja ja ruokavalioita

Nykymaailmassa länsimaisessa kulttuurissa olemme monien valintojen edessä miettiessämme, mitä suuhumme pistäisimme. Näitä valintoja helpottamaan on muodostunut erilaisia eettisiä ruokavalioita ja ruoan valintatapoja: kun periaatteet ovat itselle selvillä, jokaista suupalaa ei tarvitse erikseen miettiä. Jokaisessa ruokavaliossa on kuitenkin omat hyvät ja huonot puolensa. Mieti molempia puolia, kun teet valintasi.

Roskaruoka

Roskaruoka on sellaista ruokaa, josta puuttuu tarvittavat ravintoaineet, joka on liian rasvaista, jossa on liikaa lisäaineita tai sokeria - eli ruokaa, joka on epäterveellistä. Virvoitusjuomat, sipsit ja karkit kuuluvat tähän ryhmään. Hyvän makuisiahan nämä toki ovat, mutta pidemmän päälle kalliita ja terveydelle haitallisia - eikä niin ympäristöystävällisiäkään.

Monesti roskaruoalla tarkoitetaan myös paljon roskaa tuottavaa ruokaa - eikä roskan tuottaminen ole ympäristöystävällistä. Amerikoissa termi "junk food" onkin peräisin juuri tästä roskaa tuottavasta ruoasta.

"Tavallinen" ruoka

Joskus hinta, nopeus tai helppous on määräävä tekijä ruokaa valitessa. Esimerkiksi kouluissa ei välttämättä ole mahdollisuutta siirtyä ainakaan kokonaan luomuruokaan.

Lähiruoka

Lähiruoalle on monta määritelmää. Luonnollisesti se viittaa lähellä tuotettuun ja kulutettuun ruokaan. Lähiruoka ei ole sama asia kuin luomuruoka, vaikka näitä käsitteitä usein käytetäänkin yhdessä. Maa- ja metsätalousministeriön asettama Lähiruoka -työryhmä määritteli vuonna 2000 lähiruoan olevan "ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta ja työllisyyttä." Alue voi olla esim. kunta, maakunta tai talousalue. Lähiruoan piirteisiin kuuluu, että se vastaa oman alueensa kuluttajien toiveisiin ja tarpeisiin, ja sen markkinat ovat alueelliset. Sen tuotannossa käytetään mahdollisimman paljon oman alueen raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Lähiruoan tuotannossa käytetään kestäviä menetelmiä kaikissa vaiheissa, ja se täyttää myös kaikki elintarvikkeiden lakisääteiset vaatimukset. Lähiruoan positiivisia ympäristövaikutuksia on, että sen kuljetusmatkat ovat lyhyitä. Kuluttajan on helpompi jäljittää ruoan alkuperä ja saada takeet sen turvallisuudesta kuin tavallisen kaupan hyllyiltä löytyvän ruoan kohdalla. Erilaiset ruokaskandaalit viime vuosina ovat nostaneet entisestään kuluttajien kiinnostusta ruoan turvallisuutta ja terveellisyyttä kohtaan. Ruokapiiritoiminta on yksi esimerkki lähiruoan käyttömahdollisuuksista, koska ruokapiirit tilaavat tuotteensa yleensä lähiseudun viljelijöiltä. Lähiruoan tuottaminen ja jalostaminen voi olla myös varteenotettava toimeentulon lähde maanviljelijöille, jotka eivät pysty kasvattamaan tilakokoa ja pysymään kilpailukykyisinä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan vaatimusten takia. [1]

Reilu kauppa

Reilu kauppa tukee kehitysmaissa asuvien viljelijöiden mahdollisuuksia osallistua kansainväliseen kaupankäyntiin. Viljelijöille maksetaan tuotteistakorvausta, joka kattaa viljelyn aiheuttamat kustannukset, takaa perheelle kohtuullisen toimeentulon ja mahdollistaa lasten koulunkäynnin. Reilussa kaupassa kauppaa käydään mahdollisimman suoraan, ilman turhia välikäsiä, ja viljelijöille taataan pitkät kauppasuhteet ja mahdollisuus ennakkorahoitukseen. Suurtilojen työntekijöille Reilu kauppa takaa vähintään lainmukaisen palkan,lainmukaisen työajan, hyvät työolosuhteet ja mahdollisuuden liittyä ammattiyhdistykseen. Tuottajilta vaaditaan sitoutumista ympäristömääräyksiin ja ihmisoikeussopimuksiin.

Suomessa saat Reilun kaupan tuotteina kahvia, teetä, kaakaota, suklaata, hunajaa, sokeria, banaaneja, mangoja,ananasta, appelsiineja, mysliä, appelsiini-mangotäysmehua, viinirypäleitä, avokadoja, sitruunaa ja viiniä. Lisäksi erikoisliikkeiden valikoimista löytyvät Reilun kaupan riisi, jalkapallot, keksit, myslipatukat, suklaarusinat ja appelsiinimarmeladi. [2]

Luomuruoka

Luomu on tuotantotapa, joka ulottuu pellolta valmiisiin elintarvikkeisiin asti. Luomu eli luonnonmukainen kuvaa hyvin tätä tuotantotapaa, sillä siinä pyritään viljelemään kasveja, kasvattamaan eläimiä ja valmistamaan elintarvikkeita mahdollisimman luonnonmukaisesti käyttäen hyväksi luonnon omia menetelmiä.

Luomussa pyritään siihen, että
· luonto pysyy puhtaana ja elinvoimaisena
· mahdollisimman monet kasvi- ja eläinlajit säilyvät luonnossa
· kotieläimet voivat elää lajilleen tyypillisesti
· elintarvikkeet ovat turvallisia
· uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään säästäen[3]

Elintarvikkeissa voi olla erilaisia luomumerkkejä. Klikkaamalla merkkiä pääset merkin sivuille:

Aurinkomerkki

Aurinkomerkki eli luomutuotteen valvontamerkki kertoo, että tuotetta valvoo suomalainen viranomainen noudattaen EU:n luomuasetusta. Suomen ulkopuolelta tuotu luomutuote voi saada aurinkomerkin, jos merkin käyttäjä kuuluu Suomen luomuvalvonnan piiriin. Aurinkomerkki takaa, että merkityn elintarvikkeen maatalousperäisistä raaka-aineista vähintään 95 prosenttia on tuotettu luonnonmukaisesti. Tuotteessa käytetyt maku- ja väriaineet ovat luonnonmukaisia. Tämän lisäksi sallittujen lisäaineiden käyttö on hyvin rajoitettua. Merkin käyttöoikeutta anotaan Kasvintuotannon tarkastuskeskukselta (KTTK). Elintarvikevirasto valvoo luomuelintarvikkeiden jalostusta sekä luomutuotteiden markkinointia.

Leppäkerttu

Leppäkerttu-merkki on Luomuliiton myöntämä luomulaatumerkki, jonka käyttöoikeus perustuu yrityskohtaiseen sertifiointikelpoiseen laatujärjestelmään (ISO 90001 tai vastaava). Vähimmäisvaatimuksia Leppäkerttu-merkin käyttöoikeudelle ovat mm. tuotannon kuuluminen EU:n luomuasetuksen 2092/91 mukaiseen valvontaan, tuotteen kotimaisuus ja Luomuliiton jäsenyys.

Tähkämerkki

EU:n luomumerkki eli tähkämerkki myönnetään EU-maista peräisin oleville luomuelintarvikkeille. Tuote on valmistettu, jalostettu tai pakattu jonkin EU-maan luomuvalvonnan alaisena, noudattaen EU:n luomuasetusta.

Demeter

Demeter-merkki on Biodynaamisen yhdistyksen myöntämä merkki biodynaamisesti tuotetuille elintarvikkeille. Sitä saa käyttää tuotteissa, joidenka ainesosista 90 % on Biodynaamisen yhdistyksen tuotantoehtojen mukaisesti tuotettuja. Kaikki biodynaamiset viljelijät kuuluvat Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ylläpitämään tarkkailujärjestelmään.

Krav

Krav on ruotsalainen luomumerkki. Merkin haltija on luomuviljelijöiden KRAV-yhdistys. Merkki on IFOAM-akkreditoitu, kansainvälisesti hyväksytty merkki, ja noudattaa yhdistyksen omia tuotantoehtoja, jotka eroavat EU-asetuksen tuotantoehdoista lähinnä kotieläintuotteiden osalta. Merkki voidaan myöntää elintarvikkeille, tekstiileille, ravintoloille, kaupoille tai luonnontuotteille, ja myös ulkomaalaisille elintarvikkeille.

Soil Association

Soil Association toimii Englannissa. Ruoka on tuotettu tiukkojen eläinten ja ympäristönsuojelustandardien mukaan.

OKO

Tanskan OKO-merkki kertoo Tanskan valtion valvonnassa olevasta luomutuotannosta.

[4]

Kasvisruokavalio

Kasvisruokavalio on yleisnimike sille, että ei syö lihaa. Kasvisten syönti on terveellistä, ja kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin lihan syönti. Vaarana on kuitenkin puutostaudit: ihminen on eläinlaji, joka on sekasyöjä, ja lihassa on monia meille tärkeistä ravintoaineita. Lisää kasvissyönnin historiasta ja nykypäivästä löydät Animalian sivuilta http://www.animalia.fi/Kasvissyönti/tabid/1384/Default.aspx ja Vegaaniliiton sivuilta http://www.vegaaniliitto.fi/

Kasvissyöjäkin voi olla monella tavalla. Seuraavassa erilaisia kasvissyöjiä:

Osittainen vegetaristi, semi-vegetaristi

Ei syö ns. punaista lihaa, mutta syö kanaa ja kalaa.

Pesco-vegetaristi, semi-vegetaristi

Syö kasvisten lisäksi kalaa.

Lakto-ovovegetaristi

Ravinnossa ei ole lihaa (ei siis myöskään siipikarjaa) tai kalaa. Lakto-ovovegetaristi käyttää maitotaloustuotteita ja lintujen munia.

Laktovegetaristi

Laktovegetaristi on jättänyt myös munatuotteet pois ruokavaliostaan.

Vegetaristi

Ei käytä eläinkunnan tuotteita ruokavaliossaan.

Vegaani

Välttää kaikkia tuotteita, joissa on eläinperäisiä aineksia tai joiden tuotanto ei vastaa vegaanin käsitystä eettisestä ja moraalisesta toiminnasta. Vegaanit eivät siis syö mm. kananmunia, maitoa, hunajaa, liivatetta ja eläinperäisiä lisäaineita. Vegaanit välttävät myöskin esim. nahkaa, turkiksia, silkkiä, villaa ja eläimillä testattuja tuotteita.

Fennovegaani

Ilmaisua fennoveganismi alettiin käyttää lähituotantoa kannattavien vegaanien ruokavaliosta. Fennovegaani sopeuttaa veganismin Suomen oloihin ja hyödyntää kotimaansa runsaita antimia ravinnossaan. Kaiken ei tarvitse olla kotimaista, fennovegaani voi esimerkiksi syödä ulkomaisia hedelmiä tai mausteita tai hän voi ostaa ulkomaisia vaatteita.

Freegani

Freegani pohtii käyttämisen tai käyttämättä jättämisen ekologisia ja eettisiä vaikutuksia. Freegani ei osta eläinperäisiä tuotteita, mutta voi syödä esimerkiksi ystävältään tähteeksi jääneen pihvin, joka muuten joutuisi roskikseen. Freegani ei ole siis välttämättä kasvissyöjä.

Fruitariaani, fruitaristi

Fruitariaani ei syö lainkaan eläinperäisiä tuotteita. Hän syö vain kasvien satoa (hedelmiä, marjoja ja viljoja ja eräitä vihanneksien "hedelmiä", esim. tomaatteja, kurpitsoita, kurkkuja ja herneitä). Fruitariaani ei tapa kasveja, joten esimerkiksi juurekset ja sipulit lukuunottamatta ruohosipulia eivät sovi hänelle. Fruitariaanit hyväksyvät ruuanvalmistuksessa kuumentamisen. Mukana ovat viljat ja palkokasvit, joiden ravintoainesisältö on monipuolinen. Ongelmaksi fruitariaanille saattaa muodostua epätietoisuus sadonkorjuumenetelmistä ja kasvien hoidosta. Monilla fruitariaaneilla onkin oma kasvimaa, joten hän voi olla varma itse tuottamiensa elintarvikkeiden alkuperästä.

Makrobiotiikka

Makrobiootikko ei ole kasvissyöjä, mutta hän välttää kuitenkin pääsääntöisesti eläinperäisiä ruoka-aineita. Ruoka-aineet jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, edustavatko ne Jin- vai Jang-voimaa. Nämä voimat pyritään saamaan oikeaan tasapainoon. Makrobiootikot välttävät pitkälle jalostettuja elintarvikkeita. Makrobioottista ruokaa syövä on (lähes aina) myös muilta elämänarvoiltaan ja -tavoiltaan aatteensa mukaan toimiva ja elävä.

Elävä ravinto

Elävää ravintoa nauttiva henkilö syö vain kasvikunnan tuotteita, joita ei kuumenneta kuin noin 40 asteeseen tarvittaessa tai ei kuumenneta lainkaan. Ravinto valmistetaan esimerkiksi liottamalla, kuivattamalla, idättämällä, versottamalla ja maitohapatuksen avulla. Ruokavalio on vegaaninen, mutta makeutuksessa he käyttävät kuitenkin hunajaa. Elävän ravinnon syöminen liittyy osana koko elämän kattavaan ajatteluun, jota luonnehtivat mm. terveet ja tarkoin harkitut elämäntavat.

[5][6][7][8]

Lähteet:

Ruokapiiri.net, Mitä on luomu ja lähiruoka http://ruokapiiri.net/piirit/mitaon
Reilun kaupan sivut http://www.reilukauppa.fi
Finfoodin luomusivut http://www.finfood.fi/finfood/luomu.nsf/0/3E475273AF1FC92AC2256BA5001F136D?opendocument&cat1=Luomutietoa
Luomutietopankki http://www.luomu.fi
Veganismi, erilaisia valintoja http://www.geocities.com/veganismi/kasvissyoja.htm
Kotivinkki 1/2003, Valintana kasvisruoka http://www.aikakaus.fi/al_koulussa/artikkelipankki/kasvisruoka.htm
Animalia, kasvissyönti http://www.animalia.fi/Kasvissyönti/tabid/1384/Default.aspx
Vegaaniliitto http://www.vegaaniliitto.fi/