Mistä ruoka on lähtöisin?

Ruoka on ihmisen energiaa, jota ilman ihminen ei voi toimia tai edes pysyä elossa. Kaiken tämän energian lähtökohtana on aurinko ja kasvit: Fotosynteesissä eli yhteyttämisessä kasvi valmistaa viherhiukkasissaan valon, hiilidioksidin ja veden avulla sokeria, jota mekin voimme käyttää ruokana.

Monimutkaisemmin ja tarkemmin sanottuna kasvi muuttaa fotosynteesissä lehtivihreän avulla auringonvalon säteilyenergiaa kemialliseksi energiaksi valmistamalla epäorgaanisista aineista (vedestä ja hiilidioksidista) orgaanista ainetta (sokeria) sekä vapauttaa happea. Käytämme kasvien tuottamaa eri muodoissa olevaa sokeria energianamme joko suoraan syömällä kasveja, tai välillisesti syömällä eläimiä, jotka taas ovat syöneet kasveja - tai toisia eläimiä, jotka ovat syöneet kasveja.

Jos haluat palauttaa mieliin fotosynteesin eli yhteyttämisen periaatteet, katso opetushallituksen etälukion fotosynteesi -animaatio: http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/bigeanim/biologia/fotosynteesi.html

tai Finfoodin yhteyttämissivut: http://www.finfood.fi/finfood/ffom.nsf/0/9B99ED235466AD14C2256492002ACAC4?opendocument&a=1$Maatila

Toisin sanoen ilman fotosynteesiä maapallolla ei voisi olla elämää.

Koska kasvit ovat meidän elämämme perusta, on kasvien hyvinvointi meille elintärkeää. Jotta saisimme ruokaa, emme siis voi saastuttaa maapalloa elinkelvottomaksi kasveille.

Kasvit tarvitsevat kullekin kasville tyypillisen kasvualustan pärjätäkseen. Ilmansaasteet vaikuttavat maaperään. Esimerkiksi happamoituminen vaikuttaa kasvien kasvuun: ravinteet voivat happamoitumisen myötä huuhtoutua kasvien ulottumattomiin, ja haitalliset aineet, kuten alumiini, pääsevät kulkeutumaan kasvien juuristoon.[1]
Kasvit tarvitsevat ravinteita kasvaakseen. Kuitenkin liiallinen ravinteiden määräkin on haitaksi. Esimerkiksi liiallisen typen (N) saannin seurauksena kasvi altistuu kasvitaudeille, viljojen tuleentuminen viivästyy sekä hedelmien säilyvyys ja juuresten laatu heikkenee. Myös liiallinen rikin (S) saanti vaurioittaa kasvia. [2]
Ympäristömyrkyt saattavat siirtyä ravintoverkossa eteenpäin ihmiseen asti, kuten elohopea, lyijy, PCB tai dioksiini kaloista ihmiseen. Mielenkiintoista tietoa kalojen sisältämistä ympäristömyrkyistä löytyy artikkelista "Suomen kalatuotteiden elinkaariarviointi"(F. Silvenius ja J. Grönroos 2004, s.10-12 [3]

Onneksi haitallisten aineiden päästöt ovat kuitenkin vähentyneet maailmassa jopa puoleen 1980 jälkeen.[4]
Ilmastonmuutos vaikuttaa kasveihin: ilmaston lämmetessä kuivuus lisääntyy kuumilla seuduilla. Kuivuuden myötä kasvu heikkenee tai loppuu veden puutteessa. Tällöin kasvin kehitysrytmi nopeutuu, jolloin se tuottaa siemenet aikaisemmin. Lyhyemmän kasvuajan takia sato jää pieneksi. Lisäksi kuivuus aiheuttaa muutoksia kasvien kemialliseen koostumukseen, esimerkiksi useiden kivennäisaineiden pitoisuus kasvaa.[2]
Joillain seuduilla ilmastonmuutos voi lisätä rankkasateita, tulvia ja sateisia aikoja. Liika märkyyskään ei ole hyväksi kasveille: Märässä maassa on usein puutetta hapesta, mikä vaikeuttaa juuriston ja maan pieneliöiden toimintaa. Runsas vedensaanti tekee kasvien solukoista meheviä ja ohutseinäisiä. Kasvit ovat tällöin herkkiä taudeille ja tuholaisille. Hauras solukko ei jaksa pitää kasvia pystyssä, joten se lakoutuu helposti. [2]
Täällä pohjoisessa kasvitaudit ja tuhohyönteiset todennäköisesti lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä.

Perusteellista tietoa ympäristöongelmien vaikutuksista ruoantuotantoon löydät artikkelista Ravinnon tuotanto-olosuhteet ja turvallisuus – ympäristöongelmien vaikutukset Suomessa (Riina Penttinen, Kaija Kallio-Mannila ja Antero Nikander) [5]

Lähteet:

Holopainen ym.2000, 84: Yhteinen ympäristö
Finfood, oppimateriaali: http://www.finfood.fi/finfood/ffom.nsf/0/2D512CB2625043F6C225649200298839?opendocument&ryhma=2
Silvenius & Grönroos 2004, 10-12: Suomen kalatuotteiden elinkaariarviointi. Suomen Ympäristökeskus. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=21684&lan=FI
Ympäristöhallinnon sivut, kemikalisoituminen:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1190&lan=fi
Penttinen, Kallio-Mannila & Nikander 2002: Ravinnon tuotanto-olosuhteet ja turvallisuus – ympäristöongelmien vaikutukset Suomessa.Suomen ympäristökeskus. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=10504&lan=FI