Retken tavoitteena on tutustua puihin toisten
lajien elinympäristöinä. Sen lisäksi että ne
mm. tuottavat happea ilmakehään ja säätelevät
metsän pienilmastoa, puut tarjoavat suojaa, ravintoa ja
kasvualustan lukemattomille metsän eliöille. Mänty,
Suomen yleisin metsäpuu on hyvä tutkimuskohde tähän
tarkoitukseen. Voit tehdä samat tutkimukset myös esim.
kuuselle tai lehmukselle, mutta jäkäläkartoitusta et
silloin voi sinällään käyttää.
Retki soveltuu esim. peruskoulun luokkien 4 – 6 oppilaille. Sen
kesto on siirtymisiin tarvittavista matkoista ja eväs- ym.
tauoista riippuen noin 2,5 – 3 tuntia.
Tarvikkeet: 2 liinaa (n. 70 X 70 cm), 10 erilaista esinettä
männiköstä, suuria karistusliinoja (esim. vanhoja
lakanoita), mikrokoteloita tai lasipurkkeja, luuppeja tai
suurennuslaseja, lusikoita, tikkuja, pinsettejä,
määritysliina tai –kaavio, lajikirjoja,
imupyydystimiä, pitkävartisia haaveja, kyniä,
kirjoituspaperia, puuvärejä, piirustuspaperia (A4 ja A3
–kokoista), jäkäläkartoituksen lomakkeet ja
kirjoitusalustat, jäkälävideot tai
jäkälälajien kuvat, nastoja tai narua, ruskeita
vahaliituja.
Laita leikkijöiden näkemättä liinan päälle esim. 10 asiaa, joita löytyy maasta mäntymetsästä, esim. männyn käpy, männyn neulanen, tupsu kahta erilaista jäkälää, puolukan lehti, kuiva männyn oksa, tupsu sammalta... Jos olette luonnonsuojelualueella, voit käyttää pelkästään esineitä, joita löytyy irrallisina. Peitä esineet toisella liinalla.
Kokoa leikkijät liinan ympärille. Kehota heitä katsomaan liinalla olevia männikköön liittyviä esineitä tarkasti esim. kymmenen sekunnin ajan ja painamaan ne mieleensä. Poista liina, peitä esineet uudestaan sovitun ajan kuluttua. Pyydä nyt leikkijöitä keräämään itselleen kaikki samat asiat, joita liinalla oli. Kun leikkijät ovat valmiita, ota liinojen välistä yksi esine kerrallaan, kysy, kuinka monella oli samanlainen ja kerro esineestä jotain – esim. kävystä että sen sisällä ovat olleet männyn siemenet, jotka ovat käpysuomujen avauduttua lentäneet lenninsiipien avulla kauemmas emopuusta. Näin leikkijöiden mieleen jää monia asioita männikön ominaispiirteistä.
Männyn kaarnan raoissa, neulasten lomassa ja tyven koloissa asustelee monenlaisia otuksia. Hämähäkit kutovat rakoihin verkkojaan, kaarnakuoriaiset saattavat nikerrellä kuoreen reikiään, kolosiin voi olla ryöminyt perhosia tai muita hyönteisiä talvea pakoon. Tehkää pieni tutkimus siitä, millaisia selkärangattomia eliöitä männyn pinnoilta löytyy.
Otusten pyydystämiseen voi käyttää monenlaisia välineitä. Yksi hyvä keino tutkia oksiston lajistoa on pingottaa oksan alle suuri liina ja karistaa eliöt liinalle oksaa napakasti ravistamalla. Liinalta eliöt on helppo kerätä talteen vaikkapa lasipurkkeihin tai mikrokoteloihin, joissa on suurennuslasina toimiva kansi.
Kuoren koloissa eleleviä otuksia kannattaa ensin etsiä paljaalla silmällä ja sitten varmistaa luupilla tms. suurennuslasilla, että kyseessä on eliö eikä esim. roska. Nykyisin on saatavilla käteviä imupyydystimiä, joilla pienet eliöt voi imaista pyydystimen säiliöön ohuen letkun kautta. Ötökät voi myös rapsautella kolosista purkkiin esim. pienellä lusikalla tai tikulla. Suurempia, esim. kovakuoriaisia, voi tarttua myös pinseteillä ja siirtää ne hellästi purkkiin tutkittaviksi. Korkeammalla olevilta oksilta voi ötököitä kopistella esim. pitkävartisella haavilla.
Kun näytteitä on kertynyt riittävästi, tutkikaa niitä lähemmin ja koettakaa määritellä, millaisia lajeja ne ovat. Erilaisista määrityskaavioista ja selkärangattomia käsittelevistä kirjoista on tässä paljon iloa. Tehkää lista löytämistänne lajeista tai lajiryhmistä (esim. lukkeja, punamuurahaisia, kaarnakuoriainen, aukkohämähäkki).
Jos olosuhteet sallivat, pyydä jokaista oppilasta piirtämään kuva jostakin valitsemastaan männyltä löytämästään ötökästä. Kuvia voitte piirtää myös myöhemmin koululla kirjan kuvien avulla. Otuksia voi myös tutkia koululla tarkemmin mikroskoopin avulla ja piirtää niistä yksityiskohtaisia kuvia.
Vapauttakaa lopuksi tutkimanne ötökät niitä vahingoittamatta samantyyppiseen paikkaan, josta ne otitte.
Männyn kaarnalla kasvavien jäkälien lajimäärän ja runsauden perusteella voi arvioida ilman laatua ilmansaasteiden määrää alueella. Arvioimiseen on olemassa helppo menetelmä, jossa tutkitaan ensin, mitä jäkälälajeja rungolta löytyy ja lasketaan sitten niiden runsaus. Jotkin jäkälälajeista kestävät ilmansaasteita hyvin, jotkut taas ovat niille herkkiä eikä niitä löydy esim. kaupunkien keskustoista tai teollisuuslaitosten läheltä.
Jäkäläkartoitukseen tarvitsette avuksenne jäkälälajien kuvat tai luontokoulusta lainattavan Jäkälävideon, jossa on näyte kustakin jäkälälajista liimattuna videokasettikotelon sisälle. Jäkälälajit voidaan jakaa pensasmaisiin, joiden pitkät haarat kasvavat selvästi irti kasvualustasta, lehtimäisiin, joissa on lyhyempiä, lehteä muistuttavia haaroja sekä rupimaisiin, jotka kasvavat tiukasti kaarnaa myöten.
Tutki mitä jäkäliä puusi rungolla on. Käytä apunasi Jäkälävideota.
| PENSASMAISET | harmaahankakarve naava luppo |
| LEHTIMÄISET | harmaaröyhelö ruskoröyhelö harmaatyvikarve keltatyvikarve keltaröyhelö sormikarve |
| RUPIMAISET | seinäsuomujäkälä viherjäkälä/levä |
Jäkälien yleisyyden voitte laskea valitsemalla jokaiselle ryhmälle yhden puun, jonka rungolta tutkitaan, kasvaako sillä listan jäkälälajeja. Lopuksi lasketaan, monessako puussa yhteensä kutakin lajia esiintyy.
Laita rasti ruutuun niille puille, joissa kyseistä lajia esiintyy 0,5-2 metrin korkeudella.
| jäkälälaji | puu 1 | puu 2 | puu 3 | puu 4 | puu 5 | yleisyys (0-5) |
| harmaahankakarve | ||||||
| naava | ||||||
| luppo | ||||||
| harmaaröyhelö | ||||||
| ruskoröyhelö | ||||||
| harmaatyvikarve | ||||||
| keltatyvikarve | ||||||
| keltaröyhelö | ||||||
| sormikarve | ||||||
| seinäsuomujäkälä | ||||||
| viherjäkälä/levä |
Männyn kaarnasta on helppo tehdä hankaamalla aidon näköinen kuva. Kiinnittäkää A3 –kokoisia papereita männyn kaarnaan esim. nastoilla (jos kaarna on riittävän paksu) tai sitomalla paperi paikoilleen. Toinen parista voi myös pidellä paperia paikoillaan.
Hangatkaa paperia voimakkaasti vahaliidulla tms. ei-vesiliukoisella liidulla. Liitua kannattaa pitää sekä vaaka- että pystysuorassa, jotta saa esille sekä pinnan yksityiskohdat että kaarna”laattojen” väliin jäävät rakoset. Liitua pidetään lappeellaan, joten mahdollinen suojuspaperi poistetaan. Liidun väri valitaan puulajin mukaan, joten männylle kannattaa käyttää punaruskeaa tai muuta ruskeaa liitua. Kahta tai useampaa väriä käyttämällä voi korostaa syvyysvaikutelmaa, esim. hangata raot esiin tummemmalla ruskealla. Kun kaarnan yksityiskohdat on saatu esiin, paperin voi irrottaa. Ei haittaa, vaikka paperi jäisi kupruille. Kuva voi täydentää esim. vesiväreillä maalaamalla liidun jälkien yli.
Retken tuloksista voidaan koota yhteenveto frottage –kuvan sekä eliökartoitusten tulosten avulla. Piirtäkää männyltä löytämienne selkärangattomien eliöiden kuvat pienille (esim. pyöreille) lapuille, värittäkää ja nimetkää ne ja kiinnittäkää rungon kuvan päälle. Ötököiden kuviin voi kirjoittaa esim. niiden koon ja löydetyn kappalemäärän.
Piirtäkää kuvat myös löydetyistä jäkälälajeista ja lisätkää ne kuvaan. Jäkäliin voi liittää esim. lajien nimet ja runsausluvut sekä tulkinnan tutkimustuloksista: löytyikö rungoilta ilmansaasteille herkkiä jäkäliä vai vain kestävimpiä.
Voitte myös esim. kirjoittaa runon puusta saamienne kokemusten perusteella.