Tämä retki soveltuu peruskoulun
alaluokkien oppilaille esim. ensimmäiseksi retkeksi aloitettaessa
metsäteeman käsittelyä. Retken tavoitteena on saada
käsitys siitä, millaisia eliöitä puut ovat ja
mitä tehtäviä niillä on
metsäekosysteemissä sekä kiinnostua puista.
Retken kesto on kuljettavista matkoista ja evästauosta riippuen noin 2-3 h.
Tarvikkeet: Puiden lehtiä ja neulasia tai niitä
esittäviä kortteja, sokkoliinat (joka toiselle), Puupuhe ja
Tehdään puu –tehtävän ohje, nauhoja puuhipan
puiden merkitsemiseen, kynät, kirjoituspaperia ja istuma-alustat
Jaa jokaiselle oppilaalle jonkin puun lehti tai neulanen (syksyllä) tai niitä esittävä kuvakortti (jos pudonneita lehtiä/neulasia ei löydy riittävästi). Useammalla oppilaalla voi olla saman puun lehti tai neulanen. Varmista, että kaikki tietävät, minkä lajin lehti/neulanen heillä on.
Pyydä oppilaita kiertelemään toistensa seassa. Aina kun he löytävät jonkun, jolla on erilainen lehti/neulanen kuin itsellään, he esittäytyvät tälle sanoen ”Hei, minä olen *lajin nimi*” Toinen vastaa samalla tavoin ja leikkijät vaihtavat lehtiä/neulasia keskenään. He jatkavat kiertelyä ja esittäytyvät seuraavalla kerralla saamansa uuden lajin nimellä. Leikkiä jatketaan kunnes jokaisella leikkijällä on ollut kaikki leikissä mukana olevista lajeista. Lopuksi voidaan tarkistaa, että lajien nimet ovat säilyneet oikeina – pyydä esim. kaikkia tammia kokoontumaan yhteen ja näyttämään lehtensä toisilleen. Oliko kaikilla oikea tammen lehti?
Aloitusleikin jälkeen voidaan siirtyä syvemmälle metsään tutustumaan siellä kasvaviin puuyksilöihin.
Jaa oppilaat pareihin – voit esim. pyytää heitä etsimään itselleen luotettavan ja varmajalkaisen parin. Toiselta parista sidotaan silmät. Toinen johdattaa sokon turvallisella otteella (esim. pujottamalla oikean kätensä sokon vasemman kyynärtaipeen alitse ja tarttumalla tätä kädestä) mutkittelevaa reittiä jonkin puun luokse. Sokko saa rauhassa tunnustella valittua puuta ja sen ympäristöä, kunnes uskoo tunnistavansa sen kaikkien muiden puiden joukosta. Näkevä johdattaa sokon takaisin lähtöpaikalle, jossa siteen saa ottaa silmiltä. Nyt sokko yrittää löytää tunnustelemansa puun näköaistinsa perusteella. Pari voi auttaa esim. antamalla vihjeitä oikeasta suunnasta. Kun puu on löytynyt, osia vaihdetaan.
Leikki auttaa kiinnittämään huomiota paikalla kasvavien puiden yksilöllisiin piirteisiin ja maaston muotoihin ja tuntumaan.
Tässä tehtävässä oppilaista muodostetaan kuvitteellisen puun malli, jossa ovat lehtiä lukuun ottamatta mukana kaikki puun tärkeät toiminnalliset osat.
Pyydä oppilaistasi vapaaehtoisia kuhunkin rooliin, kerro heidän roolinsa ja tehtävänsä ja ohjaa heidät sopivaan asentoon. Voit muutella oppilasmääriä siten, että jokaiselle oppilaalle riittää tehtävä ja kaikkiin rooleihin riittää oppilaita.
Pyydä osallistujia etsimään itselleen mukava paikka, jossa voivat seistä esim. puun runkoon nojaten. Pyydä heitä sulkemaan silmänsä ja tekemään ohjeittesi mukaan, kuvitellen olevansa puu.
Cornell, suom. Virpi Paija
” Puut ovat hyvin tärkeitä Maan elämälle. Ne tuottavat suuren osan maailman hapesta. Ne pidättävät maata paikallaan ja estävät eroosiota. Ne tuottavat ravintoa ja antavat suojaa lukemattomille eläimille. Ne lämmittävät lähiympäristöään talvella ja viilentävät sitä kesällä varjollaan. Puut kiehtovat meitä ajatuksillaan kauneudesta, jaloudesta, vahvuudesta, vakaudesta.
Kuvittele silmät suljettuna itsesi kävelemään puukiipijä metsään, jossa kasvaa suuria puita (tauko). Nyt tulet juuri metsän keskelle. Pysähdy, tunne, kuinka sinusta tulee yksi tämän metsän suurista puista.
Seiso tukevasti pienessä haara-asennossa ja tunne, kuinka pääjuuresi alkaa kasvaa alaspäin olkapäistäsi. Tunne, kuinka se menee yhä alemmaksi kylkiesi läpi, polviesi läpi, nilkkojesi läpi, kantapäittesi läpi syvälle allasi olevaan maaperään. Pääjuuresi kulkee mullan, hiekan ja soran läpi alaspäin, kaivautuen maahan usean metrin verran (tauko).
Nyt aloitat sivujuurten kasvattamisen kaikkiin ilmansuuntiin allasi, aivan maaperän pinnan alapuolella. Kasvata niitä vasemmalle, oikealle, eteesi, taaksesi. Levitä juuria useita metrejä rungostasi eteenpäin (tauko).
Heilu hieman eteen ja taakse. Tunne, kuinka tiukasti olet juurtunut maahan (tauko). Katsele mielessäsi vahvaa runkoasi ja näe, kuinka suuri ja korkea olet (tauko). Onko kaarnasi sileä vai karkea? Onko se tumma vai vaalea? Löytyykö sieltä hyönteisiä (tauko)?
Nyt seuraa runkoasi ylöspäin ja ylöspäin kunnes tulet suurimmille oksillesi. Seuraa yhtä ja katsele, kuinka se jakautuu yhä pienemmiksi haaroiksi, jotka kurkottaa kohti taivaan sineä.
Millaiset lehdet sinulla on? Ovatko ne suuret ja liuskaiset, pienet ja pyöreät vai neulamaiset?
Ime energiaa auringon lämpimistä säteistä. Ota se lehtiisi ja tee ravintoa käyttäen auringonvaloa, ilmaa ja vettä jota olet nostanut juurillasi maasta. Lähetä lehdissä alemmas, koko matkan juuriisi asti. Varastoi se sinne. Kevät on kasvun, kesä ravinnon varastoinnin aikaa.
Tunne, kuinka kosteus nousee juurikarvoistasi juurten kautta runkoon, oksiin, lehtiin – ensin pieninä puroina, sitten suurempina virtoina, kunnes lopulta se haihtuu lehdiltä kosteuttaen ilmaa ympärillään ja koko ilmakehää…”
Merkitse värikkäällä huivilla tai nauhalla muutama puu ”turviksi”. Yksi leikkijöistä on hippa, muut yrittävät paeta tätä. Merkityt puut ovat turvia, joissa voi kuitenkin olla korkeintaan kaksi henkilöä samaan aikaan. Turvassa olijoiden on pidettävä puusta koko ajan kiinni. Jos samaan puuhun tulee turvaan kolmas leikkijä, kauimmin turvassa olleen on lähdettävä turvasta pois. Hippa alkaa jahdata leikkijöitä. Jos hänen jahtaamansa leikkijä menee turvaan, hippa voi yrittää napata turvasta pois lähtevän leikkijän. Kiinni jäävästä leikkijästä tulee uusi hippa.
Rauhallisempi tehtävä retken päätteeksi on viestin kirjoittaminen puulle. Pyydä jokaista osallistujaa valitsemaan itselleen oma puu. Jaa heille istuinalusta, kynä ja paperinpala ja pyydä heitä istumaan oman puunsa juurelle ja kirjoittamaan sille kirjeen, jotain, mitä haluaisi puulle sanoa. Viestissä voi olla esim. pyyntö tai kiitoksia puulle, kysymys tai vaikkapa runo. Kun viestit ovat valmiita, ne voidaan lukea yhdessä ääneen. Lopuksi viestilaput taitellaan pieneksi mytyksi ja kukin käy piilottamassa ne oman puunsa juurelle tai sen kaarnan koloon.