Retken tarkoituksena on tarjota osallistujille
elämyksiä keväisestä luonnosta kaikille aisteille.
Samalla tutustutaan kevääseen heräävän luonnon
eliöihin.
Retki kestää kuljettavista matkoista ja tauoista riippuen n.
2,5 – 3 h. Tehtävät soveltuvat kaikenikäisille
kouluikäisistä ylöspäin, osa myös pienemmille.
Retkikohteeksi soveltuu parhaiten rauhallinen metsä.
Tarvikkeet: 2 esinettä Jänis ja ilves –leikkiin
(esim. rukkanen ja hattu), listat etsittävistä aarteista,
keräysrasiat, listaan sopiva tarina, filmipurkit,
retkikeittimiä, juomavettä, mukit, sekoituskauha, polttoaine,
hunajaa tai sokeria, istuma-alustat, liina (esim. 70 X 70 cm)
Leikkijät järjestäytyvät piiriin. Otetaan jako kahteen – ykköset ovat jäniksiä, kakkoset ilveksiä. Leikkijöitä tulisi olla parillinen määrä, joten leikin vetäjä voi olla mukana piirissä tai sen keskellä tarpeen mukaan. Leikkijöiden paikat on hyvä merkitä maahan, että he pysyisivät paikoillaan leikin tiimellyksessä.
Yhdelle jäniksistä annetaan jokin jänistä kuvaava esine, esim. valkea lapanen. Yksi ilveksistä (piirin toisella puolella) saa ilvestä kuvaavan esineen, esim. kellanruskean karvahatun. Joukkueiden tehtävänä on siirtää omaa esinettään piirissä aina jänikseltä toiselle tai ilvekseltä toiselle siten, että ilves ei pääse ohittamaan jänistä. Joka toinen leikkijöistä piirissä on siis jänis, joka toinen ilves. Esine ojennetaan kädestä käteen seuraavalle saman joukkueen jäsenelle. Jos se putoaa, pudottaja nostaa sen ja antaa eteenpäin.
Leikki alkaa vetäjän merkistä. Jos ilves saa jäniksen kiinni, se ”syö” sen ja ilvesjoukkue voittaa. Jos jänis saa kirittyä ilveksen kiinni ja ohittaa sen, se on turvassa ja voittaa kierroksen.
Leikkijät jakaantuvat pareihin. Toinen parista sulkee silmänsä, hänestä tulee kamera. Toinen taluttaa sokkoa turvallisella otteella rauhallista tahtia – hän on valokuvaaja. Sokko johdatetaan jonkin kiinnostavan näköisen kohteen (esim. hieno näköala, kaunis sammalmätäs) luo. Valokuvaaja kohdistaa kameran objektiivin kohti kuvauskohdetta (kääntämällä varovasti parinsa päätä) ja tarkentaa sen (esim. työntämällä päätä lähemmäs kohdetta). Kuvaaja laukaisee kameran taputtamalla kerran kameran olkapäätä, jolloin tämä aukaisee silmänsä (suljin). Toisesta taputuksesta kamera sulkee silmänsä – kuva on tallentunut kameran ”muistikortille” eli muistiin. Kameralla voi ottaa myös panoraamakuvia, jolloin kuvaaja läpsäyttää kerran olkapäätä, kääntää sitten kameran päätä sivulta toiselle ja läpsäyttää vasta sitten toisen kerran.
Jokainen kuvaaja voi ottaa kamerallaan esim. kolme kuvaa kuljettaen tätä aina välillä sokkona kohteelta toiselle. Sitten kamerana ollut saa yrittää löytää ne paikat, jossa hänellä kuvattiin. Lopuksi vaihdetaan tietenkin rooleja.
Vetäjä järjestää osallistujat riviin siten, että heidän kasvonsa ovat kohti vetäjää. Kuuntelu kannattaa tehdä sellaisessa paikassa, jossa häiritsevää melua (esim. autot, tehtaat, välituntimelu) on mahdollisimman vähän.
Kun kuuntelu alkaa, osallistujat sulkevat silmänsä ja nostavat kätensä ylös (harteiden tasolle) pitäen niitä nyrkissä. Aina kuullessaan jonkin äänen oikealta puoleltaan he nostavat yhden oikean käden sormista pystyyn, samoin vasemmalta. Tietty ääni lasketaan vain yhden kerran, vaikka se kuuluisi useamminkin. Jos käden kaikki sormet on jo käytetty, sen voi laittaa uudestaan nyrkkiin ja aloittaa toisen kierroksen.
Kuunteluajan päätyttyä ohjaaja kokoaa kuullut äänet – kummalta puolelta kuului enemmän, erottivatko kaikki esim. palokärjen huudon, millaisia ääniä oli eniten ym.
Jokaiselle parille jaetaan lista aarteista, jotka metsästä pitäisi löytää. Aarteet voidaan kerätä esim. pieneen rasiaan. Listan voi laatia retkikohteeseen ja ajankohtaan sopivaksi, esim. toukokuisella retkellä havumetsässä se voisi olla seuraavanlainen:
Etsi luonnosta yksi jokaista näistä:
Kun parit ovat löytäneet listalla olevat asiat, ne käydään läpi siten, että vetäjä lukee kertomusta, jossa asiat esiintyvät. Pari tekee omilla esineillään samat asiat, jotka kertomuksessa tapahtuu. Esim. seuraavasti:
Eräänä päivänä päätin oikaista pienen metsikön halki. Kuljin polkua pitkin, kun yhtäkkiä puusta putosi jotakin, joka osui päähäni (esim. toinen parista pudottaa esineen toisen päähän). En heti huomannut, mikä se oli, joten kumarruin etsimään sitä maasta. Käteni osui johonkin tahmeaan (pari tunnustelee löytämäänsä tahmeaa esinettä). Yäks. Haistoin kättäni, ja se haisi aika erikoiselta (pari haistelee erikoisen hajuista esinettä).
Koska minulla ei ollut kiire, päätin istahtaa hetkeksi seurailemaan metsän tapahtumia. Istuin kivelle, joka oli tosi kova, ja tunsin kädelläni että se oli myös ihan kylmä (pari tunnustelee kylmää ja kovaa asiaa käsillään). Jäin silti istumaan ja katselin paria lintua, jotka olivat selvästi pesänrakennuspuuhissa. Löysin itsekin maasta yhden jutun, joka mFinfood, oppimateriaaliielestäni sopisi linnunpesään. Jätin sen kivelle ja jatkoin eteenpäin (pari jättää linnunpesäaineksensa maahan).
Kävellessäni polulla näin yhtäkkiä sivummalla jotain kiinnostavaa. Se oli tosi kaunis, ja menin lähemmäs katsomaan sitä (pari katsoo kaunista esinettään). Onpa hieno, ajattelin, ja aioin juuri ottaa sen käteeni, kun huomasin sen vieressä jotain, missä oli aika karmeat hampaanjäljet (pari ottaa esiin nakerrellun esineen). Missähän ne jättänyt peto mahtaa olla, ajattelin – ja silloin kuulin läheltä tosi pelottavaa ääntä (pari tekee äänen esineellään)! Lähdin juoksemaan ja pötkin tosi kauas ennen kuin uskalsin pysähtyä.
Heräävän keväisen luonnon tuoksut ovat tuoreita ja raikkaita. Niitä voi kerätä talteen tekemällä tuoksucocktaileja pieniin purkkeihin, esim. vanhoihin filmipurkkeihin.
Jokainen osallistuja saa itselleen yhden purkin, johon hän kerää luonnosta mielenkiintoiselta tuoksuvia asioita, esim. tuoreita lehtiä, silmuja, multaa ja sammalta. Tuoksut saa parhaiten liikkeelle murskaamalla lehtiä ym. hiukan. Kun tuoksujen cocktail on kerääjän mielestä sopiva, hän keksii sille sopivan nimen, esim. Kostea kevätaamu tai Sininen sinfonia. Lopuksi keräännytään ”cocktailkutsuille”, joilla kierrellään haistelemassa toisten keräämiä tuoksucocktaileja. Kohteliasta tuoksucocktailkäytöstä on esittäytyä ja kertoa tuoksunsa nimi ennen kuin tarjoaa sitä toiselle haistettavaksi.
Monet hyväntuoksuiset kasvit soveltuvat myös haudukejuoman, ”yrttiteen” valmistukseen. Juomaan tarvitaan kourallinen tuoreita yrttejä jokaista juojaa kohti ja n. 2 dl vettä. Vesi kuumennetaan esim. retkikeittimellä kiehuvaksi, minkä jälkeen kattila nostetaan tulelta ja yrtit laitetaan veteen hautumaan. Juoma on valmista, kun yrtit ovat tummuneet ja alkaneet painua pohjaan. Yrtit siivilöidään pois juomasta. Juoman voi haluttaessa maustaa hunajalla tai sokerilla. Sopivia aineksia yrttijuomaan ovat esim.:
Yrttijuoman ainekset kerätään puhtaasta paikasta (ei teiden varsilta tai koirapolkujen vierestä). Niitä otetaan hiukan sieltä täältä, jottei yksittäinen kasvi menettäisi kaikkia lehtiään. Puiden lehtien ja kerkkien keräämiseen on kysyttävä lupa maanomistajalta, koska se vaikuttaa puiden kasvuun. Luonnonsuojelualueelta ei yleensä voi kerätä kuin marjoja ja sieniä.
Leikkijät kerääntyvät istumaan piiriin (tai piireihin), joiden keskelle laitetaan maahan liina. Liinalle kerätään luonnosta esim. 10 erilaista esinettä kuten neulanen, keppi, käpy, heinänkorsi, sieni jne. Yksi leikkijöistä laittaa vuorollaan silmät kiinni ja ojentaa paljaan kämmenensä piirin keskelle. Joku muista leikkijöistä ottaa yhden liinalla olevista esineistä ja kutittaa sillä varovasti ojennettua kättä. Esine palautetaan liinalle ja kutitettu saa avata silmänsä. Hän yrittää yhdistää tuntoaistimuksensa esineiden ulkonäköön ja arvata, millä häntä kutitettiin. Hän voi myös yrittää toisten leikkijöiden ilmeistä arvata, kuka häntä kutitti. Leikkiä voi vaikeuttaa ottamalla mukaan paljon samantyyppisiä esineitä.